
Sata vuotta sitten vuonna 1920 70% maamme väestöstä sai elantonsa maataloudesta. Tämä tarkoitti sitä, että oman ruuan lisäksi yksi maataloudessa työskentelevä henkilö hankki ruokaa hieman myös muille henkilöille. Nykyisin alkutuotannosta saa toimensa 4% väestöstä. Tämä osuus sisältää maa- ja metsätalouden sekä kaivostoiminnan. Pelkästään maatalouden osuuden voidaan arvioida olevan 2% luokkaa. Yksi maataloudessa työskentelevä henkilö hankkii siten ruuan 50 henkilölle.
Maatalouden koneellistuminen alkoi teollistumisen myötä. Teollisuus tarjosi työpaikkoja ja maatalouden työntekijöitä siirtyi teollisuuteen. Myös maatalous piti koneellistaa, jotta ruuan tuotanto pysyisi yllä. Maatalouden koneellistaminen kiihtyi ihmisten siirtyessä yhä enemmän teollisuuden ja palvelualojen töihin. Nykyisin hyvin pieni osa väestöstä pystyy hankkimaan ruuan muille ihmisille. Tämä on aikaansaatu koneellistamalla ja automatisoimalla maataloustuotanto.
Maapallon väestömäärä oli vuona 1950 lähes 3 miljardia, vuonna 2021 väestömäärä oli 7,9 miljardia ja vuoden 2050 ennuste on 10 miljardin luokkaa. Viimeisen 70 vuoden aikana väestömäärä on yli kaksinkertaistunut ja samalla ruuan tarve on lisääntynyt saman verran. Tarve tulee tästä vielä lisääntymään väestömäärän kasvaessa. Maapallon peltopinta-ala ei ole muuttunut paljoakaan tänä aikana, mutta viljan satotaso on kolminkertaistunut. Tämä on saatu aikaan jalostuksella ja etenkin keinolannoitteiden käytöllä. Lannoitteiden valmistus on muuttunut tänä aikana seitsemän kertaiseksi. Tärkein lannoite typpi valmistetaan pääasiallisesti maakaasun avulla. Satotaso on siten riippuvainen sekä koneiden käytön että myös ravinteiden osalta fossiilisista energioista.
Tulevaisuuden haasteina ovat tehokas maataloustuotanto ja energian käyttö ja etenkin fossiilisen energian osuuden vähentäminen. Maapallon väestön kasvu tarkoittaa ruuan tuotannon lisäämistä, mutta toisaalta fossiilisen energian osuuden vähentämistavoitteet tuottavat ongelmia koneiden käyttöön ja ravinteiden valmistamiseen. Koneellistamisella ja automaatiolla pystytään tehostamaan ja tarkentamaan maataloustuotantoa, jolloin energian käyttö ja ympäristöhaitat vähenevät.
Koneellistaminen ja tilakoon kasvu vaativat tilan töiden organisoimista ja suunnittelua uudella tavalla. Kasvintuotanto on kausiluontaista ja sen takia ulkopuolisten työntekijöiden palkkaaminen on ongelmallista, koska ei voida tarjota kokovuotista työtä. Suuremmilla koneilla voidaan korjata tilannetta, mutta ongelmaksi tulee töiden järjestely ja sopivien koneiden valinta. Työkoneet ja traktorit tarvitsevat kuljettajan. Jos yksi henkilö tekee kaikki kylvötyöt, kyse on peräkkäisistä töistä, esimerkiksi tasausäestys + äestys + kylvö + jyräys sekä ravinteiden ja siementen kuljetukset pellolle. Jos käytössä on kaksi kuljettajaa, töitä voidaan tehdä rinnakkaisina samaan aikaan, esimerkiksi äestys- ja kylvötyöt voivat olla menossa samaan aikaan. Jälkimmäisessä tapauksessa tarvittava konekoko on pienempi ja investoinnit ovat vähäisempiä. Vai voiko robotti hoitaa tulevaiuudessa osan peltotöistä?
Olen kerännyt näille sivustoille tietoa maatalouskoneiden tekniikasta. Nämä ovat ajalta, jolloin opetin maatalouskoneita. Näissä kirjoituksissa ei käsitellä koneiden viimeisintä tekniikkaa, vaan koneiden ja niiden käyttöön liittyviä perusteita. Olen liittänyt mukaan myös tyypillisiä laskuesimerkkejä.
Jukka Ahokas
Kommentit, kyselyt ja palautteet voi lähettää tästä.
Maaseudun energia-akatemian julkaisut löydät tästä linkistä: www.energia.agrotekno.fi